Minä olen miettinyt...

...No niitä häitä, tietysti! Äiti ehti tuossa jo ihmetellä että aika paljon oot jo ehtinyt suunnittelemaan häähommia siihen nähden, että häihin on puolisentoista vuotta aikaa (äiti varmaan toivoo että miettisin tällä hetkellä vähän enemmän esim. gradua tai viimeisiä yliopistokurssejani... :D). Vaan parempi olla ajoissa sanon minä! Omasta mielestäni en oo itse asiassa hirveästi vielä ehtinyt tekemään, kun lista näyttää vasta tältä:

- Hääpaikkaa ja kirkkoa on tiedusteltu, mutta ei vielä varattu. Veljeni menee myös naimisiin kesällä 2015 ja mahdollisesti myös serkkuni häät ovat odotettavissa samalle kesälle, joten päivämäärissä on vielä vähän sumplimista. :D
- Kaasot on päätetty ja pyydetty :)

- Bändin perään on kyselty

- Valokuvaajaa on metsästetty. Ihana ystäväni (taitava valokuvaaja itsekin!) laittoi puolestani ilmoituksen valokuvaajien Facebook-sivulle ja sen ansiosta olen saanut jo viitisentoista hyvää tarjousta sähköpostiini hääpäivän dokumentaarisesta kuvauksesta. :) Nyt pitäisi vain osata päättää! 

- Mielikuvaa siitä täydellisestä hääpuvusta on hahmoteltu ja Vaasan ja Seinäjoen hääpukuliikkeitä googleteltu. Äiti tulee näillä näkymin vappuna tänne käymään joten silloin päästään tositoimiin!

- Vieraslistaa on hahmoteltu ja yritetty rajata kaavailemaamme n. 80 henkeen

- Pinterestiä on selattu päiväkaudet inspiraatiokuvia metsästäen (ks. ylempi kuva)

- Aiheesta ruoka ja juoma keskusteltu (väitelty) Miikan kanssa

- Kukkia ja koristeita mietitty, hääkakun koriste päätetty (tärkeä homma, ois muuten varmaan jo tilattukin ellei Miika olisi antanut aiheesta vähän palautetta :D)
- Hääauto on varmistettu! Matka kirkolta juhlapaikalle on parisataa hassua metriä, ja se matka taitetaan meidän ekalla yhteisellä autolla, vuoden 92 mintunvihreällä VW Pololla nimeltään Uljas. :) Uljaan uusi omistaja on Miikan kaveri, joka lupasi lainata autoa meille hääpäiväksi. Sormet ristiin että kottero säilyy sinne asti hengissä... :D

Okei, onhan siinä jo jotakin! Konkreettinen "tekeminen" vaan on vielä aika vähissä... :D

Kampaajan jäljiltä tyytyväinen bloggaaja! :) Tuolla kampaamoreissulla muuten tapahtui hairahdus; oon tähän mennessä ollut sitä mieltä että häälehdet on ihan turhia kun netistä löytää yllin kyllin inspiraatiokuvia... Vaan meninpä yhtä häälehteä sitten tuolla kampaajan tuolissa lukemaan. Se oli ihana lehti! Ja nyt haluaisin juosta heti kauppaan ostamaan kaikki mahdolliset muutkin häälehdet! Kalliita ovat, mutta ihania!

Anna

Häät matkalaukussa / Matkalaukku häissä

Mulle on tyypillistä nähdä asioita ennemminkin pieninä yksityiskohtina kuin suurina kokonaisuuksina, ja sama meininki tuntuu pätevän näissä hääsuunnitteluissakin. :) Haaveiltuna on kaikenlaista "olennaista" kakunkoristeesta kenkiin ja kukkalajikkeisiin, mutta esimerkiksi kirkkoa tai juhlapaikkaa ei ole vielä varattuna... Way to go! Samalle erittäin tärkeää -listalle menee myös kortti/lahjakori, jonka päätin jokin aika sitten:

Vanha matkalaukku! Tämä Pinterest-kuvan laukku on ihana, mutta minun oma vielä ihanampi:

Kyseinen laukku on rakkaan edesmenneen pappani vanha, Kiinasta aikoinaan ostettu, kauniin patinoitunut ja nahkainen. :) Tällä hetkellä laukku toimii meillä kotona koirien petipaikaksi tuunattuna mutta häihin haluan sen ehdottomasti tuohon yllä mainittuun käyttöön. Häälahjaksi aiomme todennäköisesti pyytää tylsän perinteisesti rahaa häämatkakassaan, joten siinäkin mielessä tuo olisi hauskasti aiheeseen liittyvä paikka häälahjoille ja -korteille.

Nyt talvella laukkua ovat koristaneet Thaimaasta ostetut valopallot, jotka sopivat mielestäni nätisti tuohon laukun ympärille. Miksei noita voisi häissäkin ihan hyvin käyttää koristeena. :) Pipsa-chihuneiti ei harmi kyllä taida mukaan hääkoristeluja söpöstyttämään!

Anna

Morsian etänä

Meidän häitä tosiaan juhlitaan Torniossa, mikä oli meille aika itsestäänselvä ratkaisu. Ollaan molemmat Torniosta kotoisin ja vaikka Vaasassa ollaan jo pian viiden vuoden ajan asusteltu niin tuntuisi jotenkin hassulta järjestää juhlat täällä. Siispä haaste numero yksi näissä häissä tulee olemaan juhlien järjestäminen etänä! Mulla ei ole onneksi juuri tapana ressiä repiä joten uskon että tästäkin rastista tullaan selviämään kunnialla kun aikaakin on vielä näin mukavasti jäljellä. :) Juhlapaikaksi ollaan näillä näkymin mietitty Åströmin kartanoa ja vihkikirkkona puolestaan toimisi Tornion kirkko jossa on muuten vihitty niin Miikan kuin minunkin vanhemmat!

Tornion kirkko on nätti vanha puukirkko. :) (Kuva 1 täältä, kuva 2 täältä)

Tässäpä muutama bonus- ja haastepuoli häiden järkkäämisessä Torniossa:

+ Juhlapaikkakunta (ja näillä näkymin myös itse juhlapaikka) sekä kirkko ovat tuttuakin tutumpia

+ Moni asia on Torniossa edullisempi järkätä (esim. tilavuokrat ovat halvempia)

+ Varausten suhteen lienee vähän väljempää kuin esimerkiksi Vaasassa

+ Molempien perheet ovat Torniosta, joten apua on siellä päässä onneksi varmasti tarjolla :)

+ Monen sukulaisen ja ystävän majoitus onnistuu omasta takaa, ilmaiseksi

+ Suunnittelemamme juhlapaikka sijaitsee lähellä kirkkoa kuin myös vanhempieni kotia

+ Ikea on ihan vieressä, haha! :D Sieltä tulee varmaan haettua häitä varten kippo jos toinenkin...

+ Tornio on ihana ja meille molemmille tosi tärkeä kaupunki ♥

Åströmin kartanolle on kirkolta kävelymatka eli kuljetuksia ei tarvittaisi, plussaa! (kuva täältä)

- Moni vieras joutuu matkustamaan pitkän matkan häitä varten

- Kivat juhlapaikat ovat Torniossa melkoisen vähissä

- Monet kätevät juhliin liittyvät palvelut kuten somistevuokraus puuttuvat

- Koko päivän hääkuvaukseen suostuva häävalokuvaaja tuntuu olevan kiven alla

- Torniossa mahdollisuudet romanttiseen hääyön viettämiseen ovat käytännössä olemattomat :D Tosin olen sitä mieltä, että näistä bileistä mekin haluamme joka tapauksessa nauttia aamuun saakka, hotellissa ehtii kuherrella myöhemminkin ;)

Siinäpä muutama juttu mitä tuli äkkiseltään mieleen. :) Lukeekohan tätä muuten joku, joka olisi häänsä jo järkkäillyt Torniossa ja osaisi vinkata hyviä nimiä vaikkapa tuon valokuvaamisen, bändin tai pitopalvelun suhteen?

Anna

Kosinta

Aurinko paistaa, linnut laulaa, kevät tulloo ja mieli on korkealla. :) Mikäs tämän parempi päivä mennä vähän ajassa taaksepäin ja muistella sitä päivää kun sain vastata myöntyvästi Miikan kosintaan. Oli meinaan mieli aika korkealla silloinkin. ;)

Kosintapäivänä oltiin seurusteltu tasan viisi vuotta. Alun perin meidän piti viettää viisivuotispäiväämme täällä kotona Vaasassa ja mennä syömään hienosti, mutta sainkin jostain päähäni että haluan viettää kyseisen viikonlopun kotipaikkakunnallamme Torniossa. Mulla oli vuosipäivää edeltävänä päivänä synttärit, jolloin ajeltiin töiden jälkeen viitisen tuntia kohti Torniota. Siinä matkalla rupesin sitten kyselemään synttärilahjani perään (Miikalla on ollut tapana tuo päivä aina silloin tällöin unohtaa :D) ja kun mitään lahjaa ei ollut niin ehdin poikaraukkaa aiheesta jo "vähän" läksyttääkin. Miika vaan siinä totesi, että ehkä huomenna tapahtuu jotain mukavaa... Vaan enhän minä tyhmänä sitä siinä kiukuissani tajunnut. :D

Seuraavana päivänä sitten "vietettiin" vuosipäiväämme minun ja Miikan kotona kylästellessä, ja illaksi sovittiin lähtevämme Haaparannalle (joka on siis Ruotsin puolella) Stadshotelletiin syömään. Oli mukava pikkupakkanen, iskä heitti meidät ravintolalle ja Miika sitten ehdotti että käveltäisiin parin kilometrin matka takaisin kotiin. Syötiin siinä itsemme kunnon ähkyyn ja lähdettiin ruoan jälkeen hiljalleen takaisin kohti Torniota.

Ilma oli mukavan kirpsakka ja kaduilla tuttuun lauantai-iltaiseen tapaan hiljaista. Käveltiin siinä kaikessa rauhassa ja juteltiin kaikenlaista tavallista. Siinä rajan tuntumassa rupesin kertomaan Miikalle, kuinka olin viime aikoina nähnyt jostain syystä tosi monta kertaa unta että kävelen juuri näissä maisemissa, tällä pyörätiellä. Miika pysähtyi, ja sanoi että ehkä se johtuu siitä että mie ajattelin kosia sinua tässä paikassa. Ja siihen se sitten polvistui. :) Näin jälkeenpäin tuo kuulostaa omaankin korvaan tosi ihanalta ja liikuttavalta, mutta myönnettäköön että siinä paikassa minua vaan nauratti. :D Siinä me seisottiin sylikkäin rillit huurussa ja oltiin molemmat aika mielissään! :)

Hihitellen käveltiin kotiin, ja Miika paljasti siinä kävellessämme että tätä päivää oli suunniteltu jo pitkään ja iskältäkin oli käyty kysymässä lupaa. Iskä oli tietysti jo ehtinyt juoruta äidillekin ja kun tultiin kotiin niin siellä odottivat jo myhäilevät vanhempani, kihlajaiskortti ja -lahja. :) Siinä vaiheessa tunsin oloni vähän huijatuksi, hyvin olivat kaikki kolme saaneet salaisuuden pidettyä! :D Illan päätteeksi kilisteltiin vielä kuohuviinilasillisilla ja ilmoiteltiin tietysti muille perheenjäsenille ja ystäville aiheesta.

En olisi kyllä tähän kosintaan voinut tyytyväisempi olla, kun tapahtumapaikkana oli mulle rakkain paikka maailmassa ja päiväkin noin osuva. :) Ja tärkeintä tietysti on se, että olen nyt ihan virallisesti menossa naimisiin mulle maailman tärkeimmän ihmisen kanssa! Hurjaa ja ihanaa. :)

Anna

Mekkoja & Pinterest-ähky

Pinterest, tuo kaiken ihanan ja sokerisen luvattu maa! Siellä on tullut klikkailtua viime aikoina ähkyyn asti (ensin sisustamiseen ja sitten häihin liittyvissä asioissa) eikä loppua näy. Hääpukukuville saisi helposti jo oman kansionsa aikaiseksi, onneksi niissä näyttää sentään pätevän edes jonkinlainen yhteinen linja. Valkkasin tänne blogin puolelle muutaman suuntaa-antavan kivan puvun joiden tyylistä ajattelin lähteä etsimään.

Tämä puku on U-P-E-A! Avonainen selkä on superihana ja pitsi materiaalina miellyttää itseäni eniten. Ihan noin pitkästä laahuksesta en kuitenkaan innostu.

Tätä pukua kävin itse asiassa jokin aika sitten sovittamassakin, kun eräs viime syksyn morsian myi vanhaa pukuaan Facebook-kirppiksellä. Puku oli tosi kaunis (ilman tuota vyötä) mutta hieman liian pieni. :(

Nämä pitsiselkäiset puvut ovat upeita! Ylemmässä kuvassa on myös tosi nätti kampaus, jotain tuollaista kukkakoristelua haaveilen itsellenikin hääpäivän kampaukseen. Huntua mulle ei varmaankaan tule.

Myös tuollaisista jättiruseteista tykkään hirmuisesti! Rusetit ovat paitsi söpöjä, niin tuovat myös mieleen rakkaan harrastukseni cheerleadingin. :) Ylemmässä kuvassa on mielestäni yhdistetty tosi nätisti pitsiä ja rusetti, joiden voisi ensi alkuun ajatella olevan aika överi yhdistelmä.

Tämän kuvan puku hipoo aika läheltä omasta mielestäni täydellistä pukua (plus että tuo kuva on muutenkin aivan järjettömän ihana!). Vähän vintage-henkisyyttä, pitsinen yläosa, tyllimäinen alaosa ja rusetti. Tuo rusetti voisi olla myös vaaleansininen!

Tässä puvussa on tosi hauska idea! En tiedä kuinka tuollainen liukuvärjätty helma käytännössä toteutuisi, mutta se on hurjan nätti. :) 

Tällaiset kunnon jättimäiset prinsessatyllihelmat ihastuttavat myös. :) Olkaimetonta mekkoa en kuitenkaan halua koska olen suht isorintainen enkä halua käyttää koko hääpäivää tippuvan mekon nykimiseen. 

Hääpukujen kanssa "tositoimiin" pääsen ensimmäistä kertaa näillä näkymin nyt keväällä kun äiti joku viikonloppu tulee tänne Vaasaan kyläilemään. Täällä on (tietääkseni?) oikeastaan vain yksi hääpukuliike, Boutique Beauty, joka vaikuttaa tosi ihanalta. En millään malttaisi odottaa sinne pääsyä. :D Jos kivaa mekkoa ei Vaasasta löydy niin ajattelin puolestaan suunnata Helsinkiin kiertelemään kaasoni kanssa Stilissimat, Niinattaret sun muut. Myös käytettyjä mekkoja tulee kyttäiltyä harva se päivä hääkirppikseltä Facebookista.

Mikä mekko miellytti teidän silmäänne eniten vai miellyttikö mikään? :)

Anna

Shoes, shoes, shoes...

Myönnetään, täällä kirjoittaa pahimman luokan kenkäfriikki. Rakastan kaikenlaisia kenkiä; korkkareita, nilkkureita, saappaita, lenkkareita, tennareita, balleriinoja, avokkaita, sandaaleja... Mutta ehkä kaikista eniten niitä korkkareita. Viime aikoina olen saanut tuota kenkäshoppailua hillittyä vähän inhimillisempiin mittoihin mutta voitte varmaan arvata mikä oli ekoja asioita joita rupesin hääpukeutumiseen liittyen suunnittelemaan. :D

Tästä Pinterestistä bongatusta kuvasta on tullut mulle pakkomielle; haluan ehdottomasti häihin siniset kengät! En tosin ihan noin syvän sinisiä, vaan enemmänkin sellaiset vaaleat harmaansiniset (englanniksi pale blue, onko tuolle joku hyvä suomenkielinen sana olemassa? :D). Valmiina juuri oikean värisiä kenkiä voi olla hankala löytää, joten olenkin nyt mietiskellyt vaihtoehdoksi sellaisia värjättäviä hääkenkiä. Joita en muuten voinut alun perin sietää lainkaan. :D Niin se mieli muuttui, kun näin ystäväni Rainbow Club -merkkiset hääkengät ja menin heidän nettisivujaan tutkailemaan.

 

 

 

 

 

Siinäpä muutama omaan silmääni kaunis pari kyseiseltä merkiltä. Tykkään noista kaikista ihan hirveästi! Tämänhetkiset suosikit ovat ehkä nuo sileät, kimaltavalla korolla ja platform-pohjalla varustetut yksilöt. Myös pitsiset kengät ovat ihania, mutta jos pukuni on pitsinen (kuten olen tähän asti suunnitellut) saattavat pitsikengät olla vähän too much. Jos oikein ymmärsin, niin mitkä tahansa noista kengistä ovat värjättävissä. Vaasalainen Boutique Beauty -morsiuskauppa myy Rainbow Clubia joten ehkäpä siellä onnistuisi myös kenkien värjääminen?

Rainbow Clubilta löytyy valikoimistaan myös tuollaisia ihania kenkäklipsejä, jotka voisivat yhdessä yksinkertaisen, sileän kengän kanssa olla tosi kauniit. Tuo rusetti on kertakaikkiaan ihana! :)

Yksi villi kortti hääkengiksi olisivat Minna Parikan Starletit turkoosinsinisinä. En varsinaisesti ole tyyliltäni mikään Parikka-tyttö, mutta jotenkin nämä ovat mielestäni tosi suloiset ja näyttävät kaiken lisäksi mukavilta.

Onko teillä kokemusta Rainbow Clubin tai Minna Parikan kengistä, jaksaako niillä pyyhältää hääpäivää läpi vai kannattaako suosiolla tyytyä matalampiin korkoihin?

Anna

Sormukset

Juuri mitään ei vielä häitämme varten ole valmiina, mutta yksi juttu sentään löytyy, nimittäin sormukset! Kihlasormukset käytiin valitsemassa yhteistuumin pari päivää kosinnan jälkeen. Käytiin katselemassa täällä Vaasassa kolmessa eri liikkeessä: Salkarilla, Timanttisilla ja Hovisepillä. Hovisepiltä ne rinkulat sitten viimein löytyivät, ja kivat löytyivätkin! :)

Itse tiesin haluavani keltakultaisen sormuksen timanteilla, mutta siihen se tietämys sitten jäikin. :D Olin kyllä ihastellut sormuksia moneen kertaan ennen kihlausta, mutta mitään selkeää kuvaa siitä sormuksesta ei ollut vielä syntynyt. Siinä sovittelun aikana ihastuin princess-hiontaisiin timantteihin, mutta lopulta kaikki princess-hiontaiset joihin silmäni iskin osoittautuivat liian kalliiksi meidän budjettiin. 

Tämä isommalla keskikivellä ja pienemmillä reunakivillä varustettu sormus miellytti silmääni heti kättelyssä, siinä oli juuri sopivasti kimallusta mutta kuitenkin malli oli tosi siro. Sormusta kokeillessani rupesi hymyilyttämään ja aika nopsaan tuli se fiilis että tämä se on. :) Miikankin sormus löytyi ihan muutamaa mallia testailemalla, tuo suorareunainen keltakultainen malli oli meidän molempien mieleen ja siitä sattui olemaan sopivasti oikea kokokin heti valmiina. 

Omassa kihlassani oli tärkeää myös se, että se sopi yhteen vihkisormukseni kanssa, se mulla oli nimittäin jo valmiina. Vihkisormukseni on perintösormus jolla on vihitty ensimmäisen kerran vuonna 1873, silloin se oli äidinäidinäidinäitini. :) Sen jälkeen sormus oli äitini vihkisormuksena, mutta koska hän ei sormusta voi työnsä vuoksi pitää niin sain sen "ennakkoperintönä" ylioppilaslahjakseni. Sormus on yksi rakkaimmista tavaroistani enkä millään malta odottaa että pääsen sitä pitämään! :D

Siinä vielä koko kolmikko. :) Kihlasormuksiin kaiverrutettiin toistemme nimet ja kihlapäivä, ja samalla vihkisormus kävi kiillotettavana. Miikalle ei toista sormusta tietysti tulekaan joten tuohon kihlaan kaiverrutetaan sitten ennen häitä vielä vihkipäivä. Omaan vihkisormukseeni onkin vähän haasteita mahduttaa vielä yksi kaiverrus, mutta kultasepän mukaan ainakin nimikirjaimet ja päivämäärä pitäisi jonnekin tuonne leimojen tienoille mahtua.

Kihlat in action! Ylläri ylläri olen vieläkin näistä ihan haltioissaan, ja toisinaan olen muuten jopa sitä mieltä että Miikan sormus on hienompi kuin minun. :D Onneksi saan sitä luvan loppuelämäni ihastella. ;) Voin muuten lämpimästi suositella Hoviseppiä kaikille vaasalaisille sormusshoppailijoille, valikoima oli tosi laaja ja vaikka toivomustemme mukaiset sormukset löytyivät lopulta vasta sulkemisajan jälkeen niin palvelu oli ensiluokkaista loppuun asti. :) Tuolla asioidaan ihan varmasti jatkossakin!

Anna

P.S. Tietääkö joku onko mitenkään mahdollista että sormuksessa olisi timantti sisäpuolella?!? Miikan sormuksen leimojen kyljessä kimmeltää joku pieni ja pyöreä, enkä keksi mikä muukaan se voisi olla kuin timantti! Huomattiin tämä tietysti vasta kotona joten myyjältä ei tullut asiaa kysyttyä. :D

A & M

Uuden blogin alkajaisiksi on varmaan tarpeen esitellä tyypit tarinan takaa! Itse olen 24-vuotias työskentelevä opiskelija ja Miika puolestaan 28-vuotias opiskeleva työskentelijä. Yhteistä taivaltamme on takana viitisen vuotta, ja meitä yhdistää mm. kotikaupunkimme Tornio, kiinnostus urheiluun, ruoanlaittoon ja matkusteluun sekä asuntolaina ja kaksi chihuahuatyttöä, Nenna ja Pipsa. :)

"Meidän tarina" lienee aika lailla sieltä tavallisimmasta päästä, ei mitään kovin lällyä tai uniikkia mutta ihan hyvä tarina kuitenkin jos multa kysytään. ;) Virallinen ensimmäinen tapaaminen tapahtui marraskuussa 2008 romanttistakin romanttisemmassa ympäristössä, Torniolaisessa baarissa nimeltänsä Umpitunneli. :D 

Ihan ensi silmäyksellä en voi myöntää Miikaan ihastuneeni mutta Miika jaksoi onneksi olla sinnikäs ja pyytää minua ensitapaamisen jälkeen kylästelemään poikamiesboksiinsa. Suostuin kylään sillä ehdolla, että tarjolla olisi valkoista teetä ja ei siinä muu auttanut kuin suostua kun tuo höhlä oli sitä mennyt oikeasti varta vasten kaupasta hakemaan. Kyllä kannatti, siitä lähti meidän tapailu ja helmikuussa 2009 sovittiinkin sitten seurustelusta. :)

Melkein saman tien seurustelusta sopimisen jälkeen minä lähdin kolmeksi kuukaudeksi Helsinkiin valmennuskurssille, ja Miika jäi Tornioon lukemaan omiin pääsykokeisiinsa. Tuona aikana Skype lauloi melkoisen ahkerasti kun kasvokkain ei päästy näkemään kuin pariin otteeseen. Valmennuskurssin jälkeinen kesä vietettiin molemmat Torniossa, mutta seuraavana syksynä välimatka taas kasvoi kun Miika pääsi Turkuun opiskelemaan ja minä puolestani Vaasaan. Eka seurusteluvuosi mentiin siis melko lailla etänä, vaikka muistelisin kyllä että VR:n menopeleissä tuli istuttua tuona vuonna melkeinpä enemmän kuin luentosaleissa... :D

Vuoden junailujen jälkeen päätettiin että on aika kantaa kamat samaan osoitteeseen, ja Miika sai vaihdettua opiskelupaikkansa Turusta Vaasaan. Ekassa yhteisessä kodissamme ehdittiin asua kolme vuotta, ja sinne otettiin myös nuo meidän koiraneidit. Tuohon asuntoon liittyy monen monta kivaa muistoa! Viime kevään tienoilla meitä molempia kuitenkin rupesi houkuttamaan ihan oman asunnon ostaminen, ja elokuussa päästiin vihdoin sellaiseen muuttamaan. Tässä ollaan nyt puolisen vuotta asusteltu, ja parisen viikkoa siitä kihlaparina. :)

Mistä minä sitten tuossa armaassa kihlatussani oikein tykkään? Miika on äärimmäisen kiltti ja mukava, kaikille tasapuolisesti. Miika on rehellinen eikä pelkää sanoa omaa mielipidettään mutta osaa myös kunnioittaa muiden omia. Miikalla on hyvä huumori (tai ainakin samanlainen kuin mulla, en sitten ehkä menisi vannomaan siitä hyvästä... :D) eikä sillä ole tapana ottaa asioita liian ryppyotsaisesti. Miika on komea ja omistaa hyvän tyylitajun. Miika tykkää tehdä samanlaisia juttuja kuin mistä ite tykkään. Meillä on samantyyppiset arvot elämässä, mikä on minun mielestä tosi tärkeää. Perhe on molemmilla lähellä sydäntä, samoin kuin ystävät. Ja ehkä tärkein kaikesta: me viihdytään ihan älyttömän hyvin yhdessä, Miika saa aina minut nauramaan. (: Siitä oon iloinen joka päivä!

Ja kai seki minusta tykkää! 

Anna

Hei, me mennään naimisiin!

Uusi blogi, uudet kujeet! :) Vastasin 1.2. myöntyvästi kysymykseen "tuleks sie minun vaimoksi?" ja samasta päivästä lukien ovat häähommat pyörineet mielessä siihen tahtiin että ajattelin perustaa niiden purkamiselle ihan oman kanavan. Näillä näkymin häitä päästään juhlimaan alkusyksystä 2015, joten aikaa suunnittelulle ja intoilulle on onneksi vielä vallan mukavasti! 

Omien häiden lisäksi intoilen myös kahden parhaan ystäväni häitä, joita molempia tanssitaan tulevana kesänä. Mulla on kunnia toimia molemmissa juhlissa kaasona, ja samojen leidien kanssa saan astella itsekin alttarille sitten 2015. :) Toiselta kaasoltani tuli muuten myös sysäys tähän blogin aloittamiseen, kiitos vaan Johannalle!

Hääsuunnittelujen suhteen ollaan vielä ihan alkutekijöissään, edes kirkkoa ei ole vielä varattuna! Pinterest on kuitenkin laulanut päivittäin ahkerasti ja inspiraatiokuvia on kasassa jo aika pino. :) Tällä hetkellä mielessä pyörii ainakin jotain vaaleansinistä, pitsiä, hortensioita, rusetteja... And the list goes on. :D Pinterest-häähaaveilujani pääset vakoilemaan täällä.

Nimensä blogi on muuten saanut siitä, että häitämme juhlitaan kotikaupungissamme Torniossa eli ihan Suomen ja Ruotsin rajalla. :) Samaisella rajalla tapahtui se kosintakin, mutta siitä lisää omassa postauksessaan! Anna kuva 1 täältä kuva 2 täältä kuva 3 täältä