A & M

Uuden blogin alkajaisiksi on varmaan tarpeen esitellä tyypit tarinan takaa! Itse olen 24-vuotias työskentelevä opiskelija ja Miika puolestaan 28-vuotias opiskeleva työskentelijä. Yhteistä taivaltamme on takana viitisen vuotta, ja meitä yhdistää mm. kotikaupunkimme Tornio, kiinnostus urheiluun, ruoanlaittoon ja matkusteluun sekä asuntolaina ja kaksi chihuahuatyttöä, Nenna ja Pipsa. :)

"Meidän tarina" lienee aika lailla sieltä tavallisimmasta päästä, ei mitään kovin lällyä tai uniikkia mutta ihan hyvä tarina kuitenkin jos multa kysytään. ;) Virallinen ensimmäinen tapaaminen tapahtui marraskuussa 2008 romanttistakin romanttisemmassa ympäristössä, Torniolaisessa baarissa nimeltänsä Umpitunneli. :D 

Ihan ensi silmäyksellä en voi myöntää Miikaan ihastuneeni mutta Miika jaksoi onneksi olla sinnikäs ja pyytää minua ensitapaamisen jälkeen kylästelemään poikamiesboksiinsa. Suostuin kylään sillä ehdolla, että tarjolla olisi valkoista teetä ja ei siinä muu auttanut kuin suostua kun tuo höhlä oli sitä mennyt oikeasti varta vasten kaupasta hakemaan. Kyllä kannatti, siitä lähti meidän tapailu ja helmikuussa 2009 sovittiinkin sitten seurustelusta. :)

Melkein saman tien seurustelusta sopimisen jälkeen minä lähdin kolmeksi kuukaudeksi Helsinkiin valmennuskurssille, ja Miika jäi Tornioon lukemaan omiin pääsykokeisiinsa. Tuona aikana Skype lauloi melkoisen ahkerasti kun kasvokkain ei päästy näkemään kuin pariin otteeseen. Valmennuskurssin jälkeinen kesä vietettiin molemmat Torniossa, mutta seuraavana syksynä välimatka taas kasvoi kun Miika pääsi Turkuun opiskelemaan ja minä puolestani Vaasaan. Eka seurusteluvuosi mentiin siis melko lailla etänä, vaikka muistelisin kyllä että VR:n menopeleissä tuli istuttua tuona vuonna melkeinpä enemmän kuin luentosaleissa... :D

Vuoden junailujen jälkeen päätettiin että on aika kantaa kamat samaan osoitteeseen, ja Miika sai vaihdettua opiskelupaikkansa Turusta Vaasaan. Ekassa yhteisessä kodissamme ehdittiin asua kolme vuotta, ja sinne otettiin myös nuo meidän koiraneidit. Tuohon asuntoon liittyy monen monta kivaa muistoa! Viime kevään tienoilla meitä molempia kuitenkin rupesi houkuttamaan ihan oman asunnon ostaminen, ja elokuussa päästiin vihdoin sellaiseen muuttamaan. Tässä ollaan nyt puolisen vuotta asusteltu, ja parisen viikkoa siitä kihlaparina. :)

Mistä minä sitten tuossa armaassa kihlatussani oikein tykkään? Miika on äärimmäisen kiltti ja mukava, kaikille tasapuolisesti. Miika on rehellinen eikä pelkää sanoa omaa mielipidettään mutta osaa myös kunnioittaa muiden omia. Miikalla on hyvä huumori (tai ainakin samanlainen kuin mulla, en sitten ehkä menisi vannomaan siitä hyvästä... :D) eikä sillä ole tapana ottaa asioita liian ryppyotsaisesti. Miika on komea ja omistaa hyvän tyylitajun. Miika tykkää tehdä samanlaisia juttuja kuin mistä ite tykkään. Meillä on samantyyppiset arvot elämässä, mikä on minun mielestä tosi tärkeää. Perhe on molemmilla lähellä sydäntä, samoin kuin ystävät. Ja ehkä tärkein kaikesta: me viihdytään ihan älyttömän hyvin yhdessä, Miika saa aina minut nauramaan. (: Siitä oon iloinen joka päivä!

Ja kai seki minusta tykkää! 

Anna