6. huhtikuuta 2014

Nimestä asiaa

Nimi ja sen mahdollinen muttuminen, siinä varmasti yksi asia jota jokainen morsian pyörittelee jossain vaiheessa mielessään. Mulla ainakin tämä asia on rehellisesti sanottuna mielessä jo ennen kuin mitään kosintaa on tapahtunutkaan! :D En ole koskaan oikein piitannut yhdistelmänimistä, ja haluaisin että naimisiinmenon myötä ottaisimme Miikan kanssa molemmat saman nimen. Mutta minkä nimen, siinä vasta kysymys!

 photo 200812216.jpg

Tykkään nykyisestä sukunimestäni tosi paljon. Se on lyhyt (4 kirjainta samoin kuin etunimessäni), suhteellisen erikoinen eikä mitään "esittävä", paitsi ruotsiksi se tarkoittaa itse asiassa ilmeisesti sisäkköä! :D Tällä hetkellä sukunimeni on käytössä Suomessa 143 ihmisellä eikä mulla ole ollenkaan täyskaimoja. Toisaalta esimerkiksi täällä Vaasan seudulla nimeni saa joka ikinen kerta tavata vähintään kahteen kertaan juuri siksi koska tämän nimisiä ei täällä paljon muita ole. Ulkomaalaisille (paitsi niille ruotsalaisille :D) sukunimeni on suhteellisen hankala sanoa mutta toisaalta niin taitaa olla aika moni muukin suomalainen sukunimi.


Miikan sukunimi ei puolestaan ole siitä erikoisimmasta päästä; väestörekisterikeskuksen mukaan kyseistä sukunimeä kantaa tällä hetkellä Suomessa 7462 ihmistä. Nimi on perinteisen suomalaisittain -nen -loppuinen ja onpahan yksi Suomen tunnetuimmista poliitikoistakin samanniminen. Täyskaimoja mulla tulisi Miikan sukunimen myötä olemaan ihan varmasti useampi kappale. Toisaalta hirmu kätevästi meidän molempien sukunimet alkaa samalla kirjaimella, eikä esimerkiksi allekirjoitusta joutuisi juurikaan muuttamaan. Tosin meikäläisen "allekirjoitus" ei kyllä nykyiselläkään paljon nimeä muistuta, sellainen epämääräinen suttukasa! :D

 photo 170612012.jpg

Näiden faktojen valossa jos multa kysyttäis niin otettais tietysti meikäläisen sukunimi. :D Asiassa on vaan pari mutkaa matkassa. Ensinnäkin Miika ei ole perinteiseen miehiseen tapaan ihan innosta hihkuen halunnut ruveta nimeään vaihtamaan. Toisekseen veljeni kihlattu on myös nimeltään Anna, ja jos (ja ilmeisesti kun :)) hän aikoo nimensä vaihtaa niin meitä olisi sitten kaksi samannimistä samassa perheessä. Heidän häitään vietetään kuukautta ennen meitä joten ainakin sen kuukauden verran saadaan olla sitten täyskaimoja!

 photo 170612138.jpg

Vaihtoehtonahan olisi naimisiinmenon yhteydessä myös ottaa molemmille ihka uusi sukunimi, joko molempien nimistä yhdistelty tai jomman kumman suvusta löytyvä vanha nimi. Jotenkin tämä vaihtoehto ei vaan ole juurikaan houkutellut, tuntuisi ehkä vähän oudolta että molemmilla olisi sitten ihan uusi nimi joka ei olisi merkittävästi sidoksissa mihinkään. Siinä olisi puolitutuilla ihmettelemistä että kenenkäs kanssa tuo Anna/Miika nyt oikein menikään naimisiin?!? :D

 photo IMG_2877.jpg

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mieluisimpana vaihtoehtona näistä olisi Miikan sukunimen ottaminen meille molemmille. Olkoonkin vähän tylsä nimi, tärkeintä mulle kuitenkin on se että oltaisiin sitten saman nimen alla molemmat, omana perheenämme. :) Onhan tässä vielä aikaa funtsiakin ja vaikka kaivaa niitä sukupuita jos sieltä bongaisi jonkun kivan meille sopivan sukunimen!

Minkäslaisia suunnitelmia muilla morsiamilla on tämän asian suhteen? :)

Anna

14 kommenttia:

  1. Tää on ehkä kaikista kamalin asia koko häähommassa. ja on kamalaa sanoa että tää on kamalaa. :D

    Mä en vieläkään oo tehny mitään päätöstä asian suhteen. Tai oon, että Peten sukunimeä en ota pelkästään. Mutta se jäänkö omalle sukunimelle vai otanko yhdistelmän on vielä päättämättä. Sukulaiset koittaa painostaa minun puolelta, että pidän oman ja jos lapsia tulee niin yhdistelmä jos siltä tuntuu... Sitten joskus... Tuntuu typerältä enää sitten alkaa vaihtaa mitään nimeä. Kyllä se nyt vaihtuu jos on vaihtuakseen.

    Toisaalta taas haluaisin et avioliitto tai rouviintuminen näkyy myös nimessä. Koen olevani vieläkin aika nuori vaikka ikäkriisi onkin ja jotenkin automaattisesti miellän kaikki samalla sukunimellä olevat sisaruksiksi :D Tämä tuo usein kiusallisia tilanteita, kun en tajua että he ovatkin aviopari....

    Ehkä se yhdistelmä on mulle kivuttomin, vaikka en jaksaisi alkaa niitä nimen muuttamis asioita aloittamaan. Ja vihaan sitä, että jengi ei jaksaisi sanoa koko nimeäni loppuun asti. Oman pitämisessä on niin ristiriitaisia tunteita kuitenkin. Rakastan nimeäni, mutta en sitä puolta suvusta niinkään paljoa jolta nimen olen saanut. Sen myötä olisin valmis haistattamaan kaikille V*tut ja vaihtamaan nimeä. Petellä kun on median myötä tunnetuksi tullut sukunimi (ei kuitenkaan mikään tuhansien suomalaisten) niin se tuntuu jotenkin tavalliselta. ja meillä myös mies on sanonut ettei missään nimessä vaihda niemeä.

    tsemppiä nimiasioissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, ei oo helppoa tämä naimisiinmenohomma! :D Sulla on kyllä vielä oikein extramonta miettimisnäkökulmaa tässä nimiasiassa!

      Mullakin noiden yhdistelmänimien suhteen sakkaa pahiten se, että nimilitaniasta tulisi niin järkkypitkä, varsinkin verrattuna nykyiseen lyhykäiseen nimeeni. :D Kaikista kamalimpia ovat mielestäni sellaiset -nen + -nen (tyyliin Virtanen-Korhonen)!

      Niin ja meillä sama homma, mediasta tuttu nimi... Joka toinen ihminen kyselee nykyäänkin Miikalta että "ootko sille pressalle sukua" enkä halua samaa kohtaloa itelleni, hahaha! :D

      Poista
  2. mä oon kyllä täysin samaa mieltä korpun kanssa :D hirvein asia naimisiinmenossa on oikeasti tää nimijuttu! Oma tuntuu niin omalta ja toisen niin vieraalta. I:n suku on melko värikästä ja ehkä jopa tunnettukin sukunimestään ja saavutuksistaan, joten sen nimen ottaminen tuntuu vähintäänkin hassulta. Lisäksi esim I:n äiti sanoi mulle tässä taannoin, että pidä hyvä tyttö oma sukunimesi ja ajatukset on vielä enemmän sekasin :D Hommasta tekee vielä vaikeamman se, ettei I aiokkaan vaihtaa sukunimeään ja mun päähän on pinttyny ajatus siitä, että saman nimisiä meidän tulis naimisiin menon jälkeen olla. Niin, eikä yhdistelmänimi tule kuuloonkaan! :D

    toivottavasti sä pääset nimimietinnän kans vähän helpommalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä just, oma nimi vaan tuntuu omalta, siitä on jotenkin aika haikeaa luopua! :D Ja samalla toisaalta kivaa! Äääh!

      Poista
  3. Meille oli miehen kanssa selvää, että halutaan yhteinen sukunimi. En innostu kaksoisnimistä, eikä sellaista (fiksua) olisi saanutkaan meidän nimistä. Miehen sukunimi on erikoinen ja vain noin kymmenellä ihmisellä tässä maassa. Olin valmis ottamaan sen (ja otinkin), vaikka nimi vähän aiheuttaakin ihmisissä hämmennystä. Aivan lähisuvussa olisi myös ollut yksi kaunis nimi, mutta tuntui liian kummalta, että olisimme molemmat ottaneet aivan uuden nimen. Olin ehtinyt sulatella jo pitkään miehen nimen ottamista enkä enää päässyt siitä ajatuksesta yli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota oon itekin miettinyt, että olis aika hassua jos yhtäkkiä molemmilla olis ihan uusi nimi... Vaikka sitten joku kiva nimi sattuisikin löytymään. :) Hyvä että teillä ratkesi noin helpolla!

      Poista
  4. Tämä asia ei onneksi mua vaivaa ollenkaan. Koska en ole menossa naimisiin Virtasen tai Korhosen kanssa, vaihdan ihan mielelläni pois tämän oman Mäkisen. Mä olen elänyt koko elämäni useamman sadan täyskaiman kanssa, eikä se oikeasti mitään haittaa, mutta on kiva saada vähän vähemmän suosittu nimi. Ei nyt harvinainen jatkossakaan, ja ihan supisuomalainen, joten sen kanssa tuskin tulee ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, me ollaan vähän niinku vaihdokit! :D Kiva että sulla menee noin kivuttomasti! :)

      Poista
  5. Hei sun tunnetuin nimikaima ei sentäs ole mikään Pihtiputaan julkkistransu :B ahahah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAHAHA no joo... :D Paree toivoa ettei kukaan ikinä googlaile sun uutta nimeä tai salainen kaimasi paljastuu! En oo kyllä itekään hirveästi lämmennyt omalle julkkiskaimalleni!

      Poista
  6. Hihi, vastapainona Annan kommmentille, tämä asia vaivasi minua kovasti. Koska olen menossa naimisiin Virtasen tai Korhosen kanssa, en aio vaihtaa pois tätä omaa nimeäni. ;) Aluksi harmitti, ettei tule yhtä yhteistä nimeä. Sitten harmitti, ettei minua huvitakaan ottaa kaksoisnimeä. Mutta nyt olen erittäin tyytyväinen päätökseeni pitää omani. Myös tuo mies pitää omansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonniin, tärkeintähän se on ettei jää sitten vaivaamaan vaan löytyy just itelle parhaiten sopiva ratkaisu! :) Ja voihan sitä myöhemmin vaihtaa yhteiseen jos alkaa siltä tuntumaan.

      Poista
  7. Tää on ehdottomasti kauheinta naimisiin menossa!! Itelläni on harvinainen sukunimi (39kpl olemassa) jota ehdottomasti rakastan! Soljuva ja kaunis ja sopii älyttömän hyvin etunimeeni (koko nimeni on kielileikki äitini lempielokuvasta uskokaa tai älkää :D ) olen siis yrittänyt vakuuttaa miestäni ottamaan nimen johon hän peri suomalaiseen tapaan ei ole suostunun. Mieheni sukunimi on myös harvinainen (27kpl) ja tavallaan junttimaisuudessaan ihan nätti. Kuitenkin yhdistettynä etu nimeeni on tulos kuin: Tuula Tuulinen tai Liisa Liimatainen. Samalla vaakakupissa painaa se että omaa sukunimeäni kantaa enää naiset joten nimen "kuoleminen" on mahdollisuus (kun taas mieheni suvussa on älyttömästi poikia). JOTEN tämän hirvittävän vuodatuksen päätteeksi: pidän oman nimeni, ja keskustelemme asiasta uudelleen kun lapsia on tulossa (silloin toivottavasti mieheni onjo tajunnut nimeni ylivoimaisuuden ja suostuu vaihtamaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, teitä ei oo kyllä paljon! :) Miksiköhän nuo miehet on noin jääräpäitä tämän nimiasian kanssa, ääh! :D Ei muutaku häiden jälkeen kova taivuttelu käyntiin... ;)

      Poista