Pari postausta sitten kirjoittelin, että häämekkorintamalla oli tapahtunut jotakin jännittävää ja lupasin kertoa siitä omassa postauksessaan, joten täältä tulee! :) Mullahan on ollut hääpuku hankittuna jo viime vuoden toukokuussa, tuolloin käytiin äidin kanssa Seinäjoella ja löydettiin puku Muotitalo Tyynelästä heti ekalla sovituksella. Meni kuukausia niin etten edes nähnyt pukuani, koska se oli säilytyksessä vanhempieni luona Torniossa. Sitten eräänä päivänä taas näin sen, ja kokeilin pukua päällenikin. Ja aloin epäröimään... Onko puku sittenkään "minua"? Tulenko näyttämään hääpäivänäni "ihan kivalta"? Haluanko näyttää hääpäivänäni "ihan kivalta"? Onko puvun liian iso koko fiksattavissa niin, että se lopulta istuu päälleni täydellisesti? Olisiko sittenkin pitänyt käydä muissa hääpukuliikkeissä? Olivatko ne tyypit oikeassa, jotka varoittelivat ettei pukua kannata ostaa liian aikaisin? Tässä muutama ajatus, jotka sain tuona päivänä päähäni pyörimään, ja joita sitten pyörittelin päässäni jokusen kuukauden verran.
Näitä ajatuksia aikani pyöriteltyäni avauduin aiheesta niin Miikalle kuin kaasoillekin. Miika tietysti lähinnä pyöritteli silmiään ja kysyi, miksi sitten olin mennyt ostamaan "ihan kivan" puvun (hyvä kysymys sinänsä :D), ja tytöt puolestaan osasivat olla ymmärtäväisiä omia häitään edeltäneiden mekkokriiseilyjen perusteella. Lopulta eri vaihtoehtoja punnittuani päädyin laittamaan sähköpostia oululaiseen Morsiusateljee Katariinaan, jota kaaso-Anni oli kehunut maasta taivaisiin niin valikoimansa kuin palvelunsakin puolesta. Sähköpostissa kertoilin vähän tilanteestani, ja kysyin voisinko tulla vanhan pukuni kanssa käymään liikkeessä jotta voisin kokeilla pukua aluhameen kanssa ja mahdollisesti sovittaa paria muuta, jos potentiaalisia löytyisi. Pian sainkin vastauksen, jossa minut toivotettiin pukuineni lämpimästi tervetulleeksi. Ja niin sitä sitten varattiin uutta sovitusaikaa vuoden jälkeen edellisestä, voin kertoa että meinasi sydän vähän läpättää jännityksestä ja innostuksesta!
Sovitusaika koitti, ja suunnattiin Annin kanssa edelleen jännittynein mielin Katariinaan. Saatiin tosi lämmin vastaanotto, ja pääsin heti valikoimaan viisi pukua joita tahtoisin sovittaa. Hauskaa kyllä, kaikki valitsemani puvut sattuivat olemaan samalta merkiltä, joten joku tietty tyyli oli selkeästi mielessä vaikken sitä tiedostanutkaan! :D Kokeilin pukuja ihanan henkilökunnan avustamana, ja näistä viidestä erottui yksi selkeä suosikki, sellainen puku, joka sai suun kääntymään typerään hymyyn ja sydämen hakkaamaan. :) Lopuksi kokeiltiin vielä vanhaa pukuani aluhameen kanssa. Tämän jälkeen olin valinnastani jo melko varma, mutta oli pakko ottaa yhdet hermokahvit ja puhelu äidille. Äiti oli (ymmärrettävästä syystä, olihan hän ensimmäisen mekkoni ostanut) asiasta vähän yllättynyt, mutta lopulta ihan ymmärtäväinen. Tähän väliin kerrottakoon, että normaalisti en ole todellakaan luonteeltani mikään draama queen, joten tällainen sekoilu on multa ehkä hieman odottamatonta. :D
Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että meikäläinen meni ja osti uuden puvun. Se on vaan vaate, kenenkään henki tai terveys ei ole tämän takia uhattuna, saan kyllä vanhan puvun myytyä, näytänpähän hääpäivänäni siltä miltä tahdon ja ehkä tämä ei kuitenkaan ole niin vakavaa, siinä pari ajatusta jotka kävi mielessä ja päällimmäisenä tunteena oli suuri helpotus ja tyytyväisyys. :) Oman lisämausteensa tähän soppaan antoi se, että uusi puku oli tilattava, ja häihin aikaa enää reilut neljä kuukautta. Ihana Katariina kuitenkin vakuutti, että saadaan mekko mulle hääpäiväksi ja lopulta tämä tarkentui siihen, että mekko on minulla elokuun puolivälissä, eli kaksi viikkoa ennen häitä! :D Katariinan palvelusta täytyy kyllä antaa täysi kymppi, he saivat tämän hermoilevan morsiamen rauhoittumaan, näkemään itsensä upeana ja tekemään oikean valinnan kuitenkaan painostamatta. :) Isot kiitokset ja halaukset vielä sinne suuntaan koko porukalle!
Nyt sitten vaan jännitellään seuraavaa tapaamista The Puvun ja Katariinan naisten kanssa. :) Tällä välin tarkoituksena olisi myydä pois vanha pukuni, joten jos täältä kautta löytyy kiinnostuneita käyttämättömästä Gino Cerrutin L-kokoisesta pitsiunelmasta nyöreillä, niin laittakaahan sähköpostia: annashtina@hotmail.fi! Puvun hinnaksi kaavailin 800 euroa, mutta toki siitä saa mielellään myös tarjota. Alla kuva puvusta (jotenkin jännittävää paljastaa tämä nyt :D), ja lisää saa sähköpostilla.
Sellaista tarinaa tällä kertaa, ehkä meikäläisen mekko-ostokset olis nyt jotakuinkin tässä. ;)
Anna
