Aurinko paistaa, linnut laulaa, kevät tulloo ja mieli on korkealla. :) Mikäs tämän parempi päivä mennä vähän ajassa taaksepäin ja muistella sitä päivää kun sain vastata myöntyvästi Miikan kosintaan. Oli meinaan mieli aika korkealla silloinkin. ;)
Kosintapäivänä oltiin seurusteltu tasan viisi vuotta. Alun perin meidän piti viettää viisivuotispäiväämme täällä kotona Vaasassa ja mennä syömään hienosti, mutta sainkin jostain päähäni että haluan viettää kyseisen viikonlopun kotipaikkakunnallamme Torniossa. Mulla oli vuosipäivää edeltävänä päivänä synttärit, jolloin ajeltiin töiden jälkeen viitisen tuntia kohti Torniota. Siinä matkalla rupesin sitten kyselemään synttärilahjani perään (Miikalla on ollut tapana tuo päivä aina silloin tällöin unohtaa :D) ja kun mitään lahjaa ei ollut niin ehdin poikaraukkaa aiheesta jo "vähän" läksyttääkin. Miika vaan siinä totesi, että ehkä huomenna tapahtuu jotain mukavaa... Vaan enhän minä tyhmänä sitä siinä kiukuissani tajunnut. :D
Seuraavana päivänä sitten "vietettiin" vuosipäiväämme minun ja Miikan kotona kylästellessä, ja illaksi sovittiin lähtevämme Haaparannalle (joka on siis Ruotsin puolella) Stadshotelletiin syömään. Oli mukava pikkupakkanen, iskä heitti meidät ravintolalle ja Miika sitten ehdotti että käveltäisiin parin kilometrin matka takaisin kotiin. Syötiin siinä itsemme kunnon ähkyyn ja lähdettiin ruoan jälkeen hiljalleen takaisin kohti Torniota.
Ilma oli mukavan kirpsakka ja kaduilla tuttuun lauantai-iltaiseen tapaan hiljaista. Käveltiin siinä kaikessa rauhassa ja juteltiin kaikenlaista tavallista. Siinä rajan tuntumassa rupesin kertomaan Miikalle, kuinka olin viime aikoina nähnyt jostain syystä tosi monta kertaa unta että kävelen juuri näissä maisemissa, tällä pyörätiellä. Miika pysähtyi, ja sanoi että ehkä se johtuu siitä että mie ajattelin kosia sinua tässä paikassa. Ja siihen se sitten polvistui. :) Näin jälkeenpäin tuo kuulostaa omaankin korvaan tosi ihanalta ja liikuttavalta, mutta myönnettäköön että siinä paikassa minua vaan nauratti. :D Siinä me seisottiin sylikkäin rillit huurussa ja oltiin molemmat aika mielissään! :)
Hihitellen käveltiin kotiin, ja Miika paljasti siinä kävellessämme että tätä päivää oli suunniteltu jo pitkään ja iskältäkin oli käyty kysymässä lupaa. Iskä oli tietysti jo ehtinyt juoruta äidillekin ja kun tultiin kotiin niin siellä odottivat jo myhäilevät vanhempani, kihlajaiskortti ja -lahja. :) Siinä vaiheessa tunsin oloni vähän huijatuksi, hyvin olivat kaikki kolme saaneet salaisuuden pidettyä! :D Illan päätteeksi kilisteltiin vielä kuohuviinilasillisilla ja ilmoiteltiin tietysti muille perheenjäsenille ja ystäville aiheesta.
En olisi kyllä tähän kosintaan voinut tyytyväisempi olla, kun tapahtumapaikkana oli mulle rakkain paikka maailmassa ja päiväkin noin osuva. :) Ja tärkeintä tietysti on se, että olen nyt ihan virallisesti menossa naimisiin mulle maailman tärkeimmän ihmisen kanssa! Hurjaa ja ihanaa. :)
Anna
Ihanan romanttinen kosinta <3 Innolla jään seurailemaan sun (teidän ;D) hääsuunnitelmia!
VastaaPoistaItse olen kans menossa naimisiin jossain Tornion seudulla talvella 2016, ja olis kiva lukea Tornion hääpaikoista, pitopalveluista yms kokemuksia :) Ootteko vielä valinneet juhlapaikkaa? :)
Tervetuloa! :) Alustavasti ollaan ajateltu Åströmin kartanoa juhlapaikaksi, ja vihkiminen tietysti sitten Tornion kirkkoon. Pitopalvelu on juuri mietinnässä, joten varmasti kirjoittelen aiheesta jatkossa! :) Ja onnea teille tulevista häistä!
PoistaIhana tarina. <3
VastaaPoistaKiitos! :) <3
PoistaIhana, onnea ja rakkautta aivan mahdottoman paljon teille molemmille <3
VastaaPoistaKiitos Soile! <3
PoistaIhana kosinta :) ja ihania kuvia teistä, ilo oli lukea tämä tarina :)
VastaaPoistaOli kyllä mieleinen ja mieleenpainuva! :) Kiitos!
PoistaVoi että miten ihana tarina! Tässähän meinaa itsekin herkistyä. Kihlaustarinat on vaan niin ihanan tunteikkaita :)
VastaaPoistaHih, ja mua naurattaa tuo sun edellisen päivän kiukuttelu! Juuri kun kirjoitin blogiin omasta kihlaustarinastani niin kommenttiboksissa nauresteltiin sille, miten tosi monessa kihlaustarinassa on mukana jonkin sortin säätöä tai morsiamen kiukuttelua :D
Hehe, kiitos! :) Niinhän ne tapaa olla! Ja totta muuten, miten sitä onnistuukin kiukuttelemaan juuri niin että seuraavassa hetkessä saa olla nolona polvistuvan miehen edessä... :D Vaan unohtuipa aika äkkiä sekin kiukku!
PoistaKaunis kosinta :) Vaikken omalle miehelle sitä myöntänytkään, niin minua jäi ihan vähän harmittamaan, että Atte ei ollut mun iskälle asiasta vihjannut. Se on mun mielestä kaunis perinne, vaikka kaikki muu elämä meneekin omien päätösten mukaan.
VastaaPoistaOon samaa mieltä, että isältä kysyminen on nimenomaan ihana perinne. (: Olin tosi iloinen kun Miika hoksasi iskältä kysyä "lupaa", ja niin taisi olla iskäkin mielissään. En tiedä sitten mitä olisi keksitty jos lupaa ei olisi herunut. (;
PoistaPakko vielä tähänkin kommentoida, että oon aivan samoilla linjoilla Annan kanssa. Mua kans himppasen harmittaa, ettei Keke ollu muistanu pyytää iskältä mun kättä... Se on kaunis perinne! Mutta toisaalta pitäis olla vaan tyytyväinen, että se vihdoin uskalsi ylipäänsä kosia XD
PoistaVoi, tämä on aivan ihana tämä sinun blogi! Ai että, niin mukavaa luettavaa, olen jo ihan koukussa.
VastaaPoistaJa paljon onnea teille! :)
Voi kiitos! :) Ja tervetuloa mukaan lueskelemaan!
PoistaIhana kosinta! Samaistun jotenkin tuohon rillien huurtumiseen :) Ja ymmärrän kiukun synttäreiden unohtamisesta! Mun mies on pentele kans joskus sen virheen tehnyt, heh :)
VastaaPoista